Aamuuni kurkistus..eipä ihan!!😜

Mä en tiedä pitäisikö mun aloittaa siitä, kun herään vai siitä, kun menen nukkumaan..🤔
Mä en mene koskaan sänkyyni jos en ole aivan rättiväsynyt, sillä mulla menisi totaalisesti hermot ITSEENI😝😂😂
Monilla ihmisillä on tapana hyöriä ja pyöriä sängyssä ennen unen tuloa, tiedän. Mulla kun tic-oireet jatkuvat vaikka olisin makuu-asennossa ja se ei yhtään ainakaan helpota ns.oikean nukkumis asennon löytämistä..😁😒juuri, kun tuntuu siltä, että NYT löytyi hyvä asento ja kehokin alkaa vähän rauhoittua niin sit se pää tms.taas kunnolla heilahtaa ja hyvän asennon etsintä rumba taas jatkuu!!😒😒😒Tällaista mulla on joka ilta.
Mulla tais eilen mennä se 1,5h ennenkuin ns.vinttipimeni täysin ja koko keho antoi unen tulolle periksi!..se on joka ilta sellaista ns.itsensä kanssa(Tic:n) kamppailua😁😜
Mulle on sanottu,että mulla nykii paikat nukkuessakin..!?…😳 Mä en itse sitä tietenkään voi varmaksi tietää, mutta varmaankin näin voi olla….😎 Tietääkö joku paremmin tästä asiasta? Jatkuuko liikkeet unestakin huolimatta?

Mun piti kirjoittaa alunperin aamusta,mutta vasta nukkumaan menoon pääsin..😳😁🙈😄😄

Alkusanoja…

Mikä sai minut kirjoittamaan tästä asiasta?
-2016 uudenvuoden lupaus!
Lupasin itselleni,että laitan itseni kokonaisvaltaisesti parhaaseen mahd.kuntoon. Hommaan kropan millaisesta olen aina haaveillut. Fixaan ihoni eli keskeneräiset tatuointini kuntoon. Etsin tasapainon ja ns.sisäisen rauhan. Kaikki tämä vaatii kuitenkin 1 ison ja tärkeimmän askeleen joka on: Itsensä hyväksyminen! Se tarkoittaa sitä, että en häpeilisi ja piilottelisi enää asioita itsestäni muiden edessä. Uskaltaisin tuoda Tic-oireenikin päivän valoon! Tiedän, että en ole ainoa tässä maailmassa jolla on näitä oireita, mutta voin olla ehkä ensimäinen julkinen ääni kaikkien heidänkin puolesta jotka eivät vielä ole uskaltaneet avata kuortaan…

Tic-oireisen TAVALLISTA ELÄMÄÄ

Tästä se lähtee! Elämäni ensimäinen blogi enkä yhtään tiedä miten tämä homma toimii..:D

Minulla on kuitenkin niin suuri tarve avata vähän omaa kuortani ja paljastaa kauan peiteltyä ns.salaisuuttani jotka ovat TIC-oireet!

En vain itseni takia vaan myös heidän kaikkien vuoksi jotka päivästä toiseen, vuodesta toiseen ”taistelevat” näiden samojen oireiden vuoksi vain näyttääkseen ja ollakseen niinkuin kaikki muutkin tässä yhteiskunnassa..olla ihan ns.tavallinen, oireeton. Mutta se on mahdotonta! Eikä sen tarvitsekkaan olla mahdollista sillä tärkeintä on hyväksyä itse itsemme oireineen päivineen, vain sillä on (pitäisi) olla merkitystä!

Rikotaan yhdessä ennakkoluuloja ja jaetaan tietoisuutta asiasta, niiden vaikutuksista elämässämme! 😉