Kiitos, että olet lukenut tekstejäni ja hienoa jos olet viihtynyt niiden parissa..
”Teknologian ihmelapsena” xD vaihdoin blogini minulle helpompi käyttöisempään jonne jatkossa tulen taas kirjoittelemaan lisää….:)
Justthinkingmyself.blogspot.com
sekä Ticticjatic.blogspot.com
Hei sinulle joka olet löytänyt sivuni täältä ja sinua kiinnostaa tämä kyseinen aihe itsesi, lapsesi, läheisesi tai ystäväsi takia..tai ihan vain uteliaisuuttasi niin olen perustanut myös FB:hen sivun jonne olet 💜tervetullut!💜😊 Itseasiassa ajatus koko blogin tekemiseeni juontui alunperin sieltä…🤔🤓 Hyvää viikkoa&mielenkiintoisia lukuhetkiä juuri sinulle! ☺️
Mä istun bussissa.
Selin menosuuntaa jolloin kanssamatkustajani ovat minuun päin. Mulle tulee mieleeni ajatuksia joita heräsi jo aiemmin tänään aamulla… Ajatuksia joita heräsi, kun katsoin touretteen liittyvän videon ja luin siihen videoon littyviä komentteja.🤔
On totta, että oma-asenne ei aina ns.ratkase kaikkea. Että jos itse suhtautuisi asioihin ”fine” ja ajattelis,et hei näillä mennään..!😎..se ei aina vain riitä vaikka haluaisikin!😒
Itsekkin vaikka pikkuhiljaa hyväksyisin ja olisin sujut omien oireideni kanssa, ilman minkäänlaista piilottelun yritystäkään niin se ei silti lopeta sitä ettenkö kävelisi epähuomiossa oven karmeja päin lähes päivittäin.. Tai kaataisi kahvimaitoja ohi kahvikuppini.. Tai sohasisi ripsiväriä nenääni.. Tai vahingossa ”vastaisi” toiselle pään nyökytyksellä(tic-oire) minulta kokonaan ohi menneeseen kysymykseen.. Tai kompastelisi rappusissa jos en pitelisi kaiteesta.. Tai kävelisi huomaamattani kadulla vastaantulijoita päin.. Tai työntäisi lastenvaunuja tietämättäni tien yli autoja katsomatta! (jota tapahtui silloin,kun lapset olivat vielä pieniä ja jouduin turvautumaan jo lääkkeisiin oireiden vakavuuden vuoksi).
Halusin tai en niin Tic-oireillani on paljonkin osaa joka päiväisessä elämässäni. Todella monessa asiassa!
Nyt, kun tätä oikeastaan ajattelen ja rupeankin erottelemaan, että missä ja miten TIC-oireeni oikeastaan vaikuttaa elämässäni niin se on JATKUVASTI, koska elämästäni on jo muodostunut sellaista etten edes kiinnitä erilaisiin TIC:stä johtuviin tapahtumiin huomiota. Kuten juuri nuo päivittäiset ovien karmeihin päin kävelyt ja miltei joka aamuiset kahvimaidon ohi kaadot. Mun elämässäni mä olen vain tällänen ns.Rähmäkäpälä.🙈😜😎 Jatka artikkeliin Ristiriitaa itsensä kanssa🤔
Nyt täytyy kyllä myöntää, että mä olin IHAN VARMA, että nyt kaikoo kaikki miehet ympäriltäni sen mun profiilitekstini takia sielä deitti-sivuston ihmeellisestä maailmasta!!😂😂
Mulla oli just sellainen olo ja asenne, että nyt riitti kaunistelut ja teatteri..”Kiitti mulle riitti!”..ja aivan sama uskaltaako kukaan enää lähestyä mua😝😄😄
Sitten löyty taas hetki selailla puhelimellani toisten pärstäkertoimia ja sieltä tuleekin ns.Matcheja ja he vieläpä aloittavat keskustelut…😳..🤔…😄😄….😏eikä vielä ole mitään typerää juttua tullut.😅🙏🏻
Rehellisyys on joskus raskasta, mutta rakentavaa……….💚
😉Rakentavaa alkuviikkoa kaikille!😘
Mä heräsin tänään hyvin mielin ja olo oli jotenkin rento, epätavallisen vapaa…
Aamu sujui rauhallisesti ja tuntui siltä, että aikaa olisi yhtäkkiä ollut epätavallisen paljon.
Sain tyttöni vietyä päiväkotiin jonka jälkeen jäin odottamaan bussia.
Bussi oli aivan täynnä ja juuri, kun olin valmistautunut etten enää menisikään sinne bussin perälle istumaan niin eihän sielä ollut muualla nyt sitten tilaa.. Mua vitu##i!
Sielä perällä istuessani päähäni alkoi tulla mietteitä siitä, että miten muhun reagoitaisii työpaikalla kaiken tämän avautumiseni jälkeen jonka viikonlopun aikana olin päättänyt ihan extempore tehdä..xD
Toteamus 1.työpäivän jälkeen -> Kaikki on niinkuin ennenkin tai oikeastaan vielä paremmin!..kiitos työkavereilleni. 🙂
Mä en tiedä pitäisikö mun aloittaa siitä, kun herään vai siitä, kun menen nukkumaan..🤔
Mä en mene koskaan sänkyyni jos en ole aivan rättiväsynyt, sillä mulla menisi totaalisesti hermot ITSEENI😝😂😂
Monilla ihmisillä on tapana hyöriä ja pyöriä sängyssä ennen unen tuloa, tiedän. Mulla kun tic-oireet jatkuvat vaikka olisin makuu-asennossa ja se ei yhtään ainakaan helpota ns.oikean nukkumis asennon löytämistä..😁😒juuri, kun tuntuu siltä, että NYT löytyi hyvä asento ja kehokin alkaa vähän rauhoittua niin sit se pää tms.taas kunnolla heilahtaa ja hyvän asennon etsintä rumba taas jatkuu!!😒😒😒Tällaista mulla on joka ilta.
Mulla tais eilen mennä se 1,5h ennenkuin ns.vinttipimeni täysin ja koko keho antoi unen tulolle periksi!..se on joka ilta sellaista ns.itsensä kanssa(Tic:n) kamppailua😁😜
Mulle on sanottu,että mulla nykii paikat nukkuessakin..!?…😳 Mä en itse sitä tietenkään voi varmaksi tietää, mutta varmaankin näin voi olla….😎 Tietääkö joku paremmin tästä asiasta? Jatkuuko liikkeet unestakin huolimatta?
Mun piti kirjoittaa alunperin aamusta,mutta vasta nukkumaan menoon pääsin..😳😁🙈😄😄
Mun täytyy myöntää, että profiilini löytyy eräältä deitti-sivustolta🙈
Tietenkin sinne halutaan laittaa mahd.myyvä ja ehkä hieman kaunisteltukin kuvaus itsestään joka herättää positiivisesti huomiota ja vetää samalla puoleensa😉😏
Kilpailu on nykyään sinkku markkinoilla kovaa! Varsinkin jos sinulla jo on LAPSIA ja varsinkin jos olet heidän YH! Se joka siihen haluaa sekaan mahtua ”pyörimään” niin täytyy todellakin haluta sitä ja höneltä täytyy löytyä todellista selkärankaa! 😝😂😂😄
Mutta takaisin siihen proofiili kuvaukseen sielä deitti-sivustolla. Mä otin sen huolella mietityn ja hyvältä kuulostavan tekstini sieltä pois ja läväytin pöytään faktat!😂😂😎
Jää nähtäväksi miten käy…😁🙈😂😂
Olen omalla kuvallani asiasta liikkeellä sillä toivon, että se antaa lisää voimaa niille ihmisille jotka ehkä tälläkin hetkellä miettivät pää pyörryksissä, että uskaltaisiko vaiko ei..!? Mitä tapahtuisi jos kaikki saisivat tietää Tic-oireista? Minäkään en tiedä mitä tulee omalla kohdallani tapahtumaan, mutta päätin ottaa sen riskin nyt! Sillä uskon positiivisuuden voimaan! Ne ihmiset jotka jäävät ympärilleni, pitävät ehkä minusta vielä tiukemmin jatkossa kiinni eivätkä lähde karkuun! Juuri he ovat ne ihmiset joiden kuuluukin kulkea vielä rinnalla..💕 Miksi siis pelätä?
Mikä sai minut kirjoittamaan tästä asiasta?
-2016 uudenvuoden lupaus!
Lupasin itselleni,että laitan itseni kokonaisvaltaisesti parhaaseen mahd.kuntoon. Hommaan kropan millaisesta olen aina haaveillut. Fixaan ihoni eli keskeneräiset tatuointini kuntoon. Etsin tasapainon ja ns.sisäisen rauhan. Kaikki tämä vaatii kuitenkin 1 ison ja tärkeimmän askeleen joka on: Itsensä hyväksyminen! Se tarkoittaa sitä, että en häpeilisi ja piilottelisi enää asioita itsestäni muiden edessä. Uskaltaisin tuoda Tic-oireenikin päivän valoon! Tiedän, että en ole ainoa tässä maailmassa jolla on näitä oireita, mutta voin olla ehkä ensimäinen julkinen ääni kaikkien heidänkin puolesta jotka eivät vielä ole uskaltaneet avata kuortaan…
Tästä se lähtee! Elämäni ensimäinen blogi enkä yhtään tiedä miten tämä homma toimii..:D
Minulla on kuitenkin niin suuri tarve avata vähän omaa kuortani ja paljastaa kauan peiteltyä ns.salaisuuttani jotka ovat TIC-oireet!
En vain itseni takia vaan myös heidän kaikkien vuoksi jotka päivästä toiseen, vuodesta toiseen ”taistelevat” näiden samojen oireiden vuoksi vain näyttääkseen ja ollakseen niinkuin kaikki muutkin tässä yhteiskunnassa..olla ihan ns.tavallinen, oireeton. Mutta se on mahdotonta! Eikä sen tarvitsekkaan olla mahdollista sillä tärkeintä on hyväksyä itse itsemme oireineen päivineen, vain sillä on (pitäisi) olla merkitystä!
Rikotaan yhdessä ennakkoluuloja ja jaetaan tietoisuutta asiasta, niiden vaikutuksista elämässämme! 😉
