Ristiriitaa itsensä kanssa🤔

Mä istun bussissa.
Selin menosuuntaa jolloin kanssamatkustajani ovat minuun päin. Mulle tulee mieleeni ajatuksia joita heräsi jo aiemmin tänään aamulla… Ajatuksia joita heräsi, kun katsoin touretteen liittyvän videon ja luin siihen videoon littyviä komentteja.🤔
On totta, että oma-asenne ei aina ns.ratkase kaikkea. Että jos itse suhtautuisi asioihin ”fine” ja ajattelis,et hei näillä mennään..!😎..se ei aina vain riitä vaikka haluaisikin!😒
Itsekkin vaikka pikkuhiljaa hyväksyisin ja olisin sujut omien oireideni kanssa, ilman minkäänlaista piilottelun yritystäkään niin se ei silti lopeta sitä ettenkö kävelisi epähuomiossa oven karmeja päin lähes päivittäin.. Tai kaataisi kahvimaitoja ohi kahvikuppini.. Tai sohasisi ripsiväriä nenääni.. Tai vahingossa ”vastaisi” toiselle pään nyökytyksellä(tic-oire) minulta kokonaan ohi menneeseen kysymykseen.. Tai kompastelisi rappusissa jos en pitelisi kaiteesta.. Tai kävelisi huomaamattani kadulla vastaantulijoita päin.. Tai työntäisi lastenvaunuja tietämättäni tien yli autoja katsomatta! (jota tapahtui silloin,kun lapset olivat vielä pieniä ja jouduin turvautumaan jo lääkkeisiin oireiden vakavuuden vuoksi).

Halusin tai en niin Tic-oireillani on paljonkin osaa joka päiväisessä elämässäni. Todella monessa asiassa!

Nyt, kun tätä oikeastaan ajattelen ja rupeankin erottelemaan, että missä ja miten TIC-oireeni oikeastaan vaikuttaa elämässäni niin se on JATKUVASTI, koska elämästäni on jo muodostunut sellaista etten edes kiinnitä erilaisiin TIC:stä johtuviin tapahtumiin huomiota. Kuten juuri nuo päivittäiset ovien karmeihin päin kävelyt ja miltei joka aamuiset kahvimaidon ohi kaadot. Mun elämässäni mä olen vain tällänen ns.Rähmäkäpälä.🙈😜😎